Amigo riemastuttaa "akan" (vanhempi espanjanvesikoiranarttu =) ) kanssa Salmisen Perhettä Riihikoskella. Rakkaalla pojalla on monta nimeä. Perheen emäntä kutsuu Amigoa "nokkanokaksi" (suurehko kirsu), "mahtisonniksi" (perheen ainoa poikakoira), "ukoksi" (koska narttu on "akka"), ...
Kuten muutkin Monan lapset, Amigo pitää pusuttelusta. Se on luonteeltaan siskoaan Olkaa räväkämpi ja tervehtii lähes sokkona kaikkia ovelle tulijoita lämpimällä lipaisulla, mieluiten suoraan nenälle.Temperamentiltaan Amigo on arkielämässä kohtalaisen rauhallinen ja itsevarma. Luonteessa on kuitenkin pehmeyttä, ja vaikka toisille pojille voidaan omilla mannuilla osata esittää kunnon äijää, niin julkisilla paikoilla seurataan emäntää ja ollaan suu supussa kilttejä poikia.
Amigo on mielestämme parasta A-luokkaa perhekoiraksi ja lenkkikaveriksi...miksei harrastuksiinkin, mutta niistä Amigolla ei suuremmin ole kokemusta. Kesällä -10 Amigo osoitti lampaiden kanssa hyviä paimentaipumuksia, rauhallisella, mutta varmalla lampaiden kokoamisella, kuten siskonsa Olkakin.
Pojan turkki on pikimusta ja erittäin paksu ja sitä on menestyksellä käyty näyttämässä muutamassa näyttelyssäkin. Rakenteeltaan Amigo on kompakti, hieman korkeajalkaisempi (n. 46-47 cm korkea), mutta silti jäntevä ja lihaksikas. Eläinlääkäriä tämä keski-ikää lähestyvä mies ei ole joutunut paljoa vaivaamaan ja ruokapolitiikka on herran kanssa helppoa, kaikki maistuu - tosin joku ruokamerkki taisi emännän nenälle käydä herkemmin ;). |
